Käsintehtyä ja kaunista: Strömforsin ruukki - Suomen vanhimpia rautaruukkeja

Ruukeissa on sitä jotain. Olen käynyt monissa ruukeissa Suomessa, ihaillut Strömforsin ruukkia Instagramin julkaisuissa ja lehtijutuissa. Olinkin kesällä 2022 suoraan sanottuna aika täpinöissäni, kun pääsin vihdoin paikan päälle näkemään ja kokemaan paikan omin silmin.

Kiertelimme ruukkialuetta ympäri, piipahdettiin käsityöläispuodissa ja istuttiin pitämään sadetta ison terassivarjon alle nauttien kahvia ja pientä suolaista. Ruukkialueella oli muitakin kävijöitä, mutta ilmapiiri oli silti mukavan rento ja rauhallinen - täydellinen kesäpäivä upeissa maisemissa.

Strömforsin ruukin kartta, kuva: Strömforsin ruukki

Ruukkien historiaa

Ruukilla tarkoitetaan historiallista teollisen metallintuotannon yksikköä. Ruukkien ympärille kehittyi kokonaisia kyläyhteisöjä ja niillä oli tyypillisesti oma kirkko, koulu ja lääkäri. Ruukit olivat pieniä valtioita valtion sisällä ja yhteiskuntamalliltaan hyvin hierarkisia. Nykyään tunnettuja ja kunnostettuja ruukkialueita Suomessa ovat Teijon ruukki (vielä omalla to do-listallani), Noormarkun ruukki sekä Fiskarsin, Antskogin sekä Billnäsin ruukit. Ruukeissa valmistettiin raudan ja kuparin lisäksi erilaisia metallituotteita. Suomessa on ollut ainakin 134 (!!) ruukkia. Suomessa ruukkeja on restauroitu Museoviraston johdolla.

Ruukinisäntä eli ruukinpatruuna oli arvojärjestyksessä ensimmäinen ja mestarit toimivat esimiehinä. Heidän jälkeen hierarkiassa olivat ammattimiehet ja muut ruukin työntekijät.

Armonlinnan rakennutti Virginia af Forselles ja on saanut nimensä hänen mukaansa, sillä vuorineuvoksenttaren aikaa kutsuttiin "Hänen Armonsa aikana.

Strömforsin ruukin sotaisa historia

Strömforsin ruukki on perustettu vuonna 1695. Vapaaherra Johan Creutz perusti ensimmäisen kankivasarapajan Petjärven kylään, Kymijoen läntisimmän haaran varrelle, joka oli osa Pyhtään pitäjää.

Kankivasarapajan perustamisen aikaan Suomi oli osa Ruotsia. Ruotsi ja Venäjä kävivät sotaa 1741-1743 ja tuota aikaa kutsutaan pikkuvihaksi. Ruotsia oli jäänyt kaivelemaan Pohjan sodassa (1700-1721) kärsityt tappiot ja Ruotsin tavoitteena oli ottaa revanssi. Pohjan sodassa Ruotsi kävi sotaa suuren vihollisliittouman välillä, johon lukeutuivat Venäjä, Saksi, Tanska ja Puola-Liettua. Pohjan sodan jälkeen Ruotsi joutui luovuttamaan Uudenkaupungin rauhassa suuria alueita.

Ruotsin revanssi ei kuitenkaan toteutunut Ruotsin näkökulmasta toivotulla tavalla. Pikkuvihan jälkeen solmittiin Turun rauha, jonka yhteydessä uusi raja vedettiin etelässä kulkemaan Kymijoen läntisintä haaraa myöten, jolloin Pyhtää jakautui kahtia: Venäjän puoleiseen Pyhtääseen ja Ruotsin puoleiseen Ruotsinpyhtääseen. Lisäksi Lappeenrannan, Haminan ja Savonlinnan kaupungit menetettiin Venäjälle. Anders Nohrström ja Jakob Forselles ostivat ruukin, joka jäi Ruotsin puolelle. Nimi muutettiin myös Strömforsin ruukiksi, samoin pitäjän ruotsinkielinen nimi muuttui samannimiseksi.

Hänen Armonsa aika

Uusien omistajien myötä ruukin toiminta laajeni ja alueelle perustettiin manufaktuuripaja, saha sekä mylly. Vuonna 1781 aateloidun Jakob af Forsellesin pojan, vuorineuvos Henrik Johan af Forsellesista tuli ruukin omistaja. Monimutkaisten omistussuhteiden aikana, Nohrströmin ja Forsellesin kuoltua, ruukki oli päässyt rapistumaan.

Henrik Johan af Forselles ei ehtinyt kauan toimia ruukin omistajana, sillä hän kuoli vain 35-vuotiaana vuonna 1890 ja hänen leskensä, vuorineuvoksetar Virginia af Forselles otti ohjat. Vuorineuvoksettaren aikaa kutsuttiin ruukilla "Hämen Armonsa aikana" ja hänen aikakautensa keskeisenä rakennuksena on hänen rakennuttamansa kolmikerroksinen punainen puurakennus, Armonlinna, joen partaalla.Virginia hallitsi ruukkia lähes 60 vuotta, kuolemaansa 1847 saakka.

Leskivuorineuvoksettaren aika ruukissa oli kaikkea muuta paitsi helppoa - 1805 paloi vastikään rakennetut asuin- ja karjarakennukset. Virginian aloitteesta tietoisuus paloturvallisuudesta lisääntyi ja alueen rakennuskanta kasvoi. Rakennukset vakuutettiin. Ruotsin kansallisarkistossa säilytetyistä palovakuutusasiakirjoista on saatu tarkka tieto rakennuskannasta. Vuonna 1808 syttyi Venäjän ja Ruotsin välinen sota, jonka vuoksi myös Strömforsin ruukki kärsi vaurioita. Venäläisten ylipäällikkö Buxhoevden oli luvannut, että joukkojen aiheuttamat vahingot korvataan, mutta näin ei käynyt siitäkään huolimatta, että Virginia lähetti useita anomuksia eri tahoille vahinkojen korvaamiseksi.

Af Forsellesin suvun aika ruukissa päättyy

Ruukki siirtyi vuonna 1855 Virginia af Forsellesin lapsenlapselle Pehr Henrik af Forsellesille, mutta teknisistä uudistuksista huolimatta vuonna 1879 raudanviennin tila ja huono sato johtivat Strömforsin ruukin luovuttamiseen af Forsellesin velkojille. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti 1886 vararikkoanomuksen jättäneen Strömforsin. Ahlströmillä oli tuolloin jo omistuksessaan 13 sahaa ja 3 rautaruukkia. Ahlstörm keskittyi sahateollisuuden kasvattamiseen ailahtelevien rautamarkkinoiden vallitessa, joka oli oikea valinta. Ahlström kuoli kuitenkin 1896.

1. ja 2. maailmansota pysäyttivät sahateollisuuden noususuunnan hetkellisesti. Sahaus toi mukanaan tukkiuitot Kymijoella ja uittojen mukana sesonkityövoiman. Tukkikuljetuksia varten Ruotsinpyhtäälle rakennettiin vuonna 1905 viisi kilometriä pitkä rautatie. Saha päätti toimintansa vuonna 1953, sillä sen metodit olivat jälkeen jääneitä ja kuljetuksissa oli haasteita.

Strömforsin nykyisyys ja tulevaisuus

A.Ahlströmin osakeyhtiö siirsi vuonna 1947 Karhulan lasitehtaan keinohartsitehtaan Strömforsiin valmistuneisiin uusiin tiloihin. Muoviteollisuudelle oli kasvavaa tarvetta lisätiloille. Tehtaan siirtäminen takasi kasvavan työllisyyden alueelle. Ruukin rakennukset haluttiin suojella ja vuonna 1968 hyväksyttiinkin Suomen ensimmäinen suojelumääräyksiä sisältänyt rakennuskaava. 1990-luvun lopulla ruukin aluetta ryhdyttiin elävöittämään ja rakennuksia korjattiin. Vuonna 1999 A.Ahlströmin osakeyhtiö myi sähkötarvikkeita valmistavan Strömforsin tehtaan ranskalaiselle Schneiderille. Omistajavaihdos ei aluksi vaikuttanut tehtaan toimintaan, sillä se työllisti vielä vuonna 2008 40% alueen väestöstä, mutta vuonna 2014 Schneider Electronics päätti siirtää tuotantonsa pois Strömforsista ja yli 200 henkeä jäi työttömäksi.

Vapaaehtoiset käärivät hihat ja Yrittäjäyhdistys Vireä Strömfors ry kehittää ruukkialueen toimintaa ja järjestää erilaisia tapahtumia. Strömforsin tehdas on ollut vuodesta 2015 lähtien pyhtääläisen sijoitus- ja kehitysyhtiö Helmiryhmä Oy:n omistuksessa. Vuodesta 2010 lähtien Ruotsinpyhtää on kuulunut Loviisan kuntaan. Tulevaisuuden tavoitteena on säilyttää vanhan ruukin elinvoimaisuus ja tukea alueen kehittymistä historiaa ja vanhaa rakennuskantaa kunnioittaen. Vireillä on myös asemakaava, sillä voimassa on ainoastaan vuoden 1966 rakennuskaava.

Letkumakasiini

Strömforsin ruukin kirkon alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck.

Vanha kirkko jäi rajan taakse

Oktogonin muotoinen eli kahdeksankulmainen kirkko sijaitsee Myllärinmäellä. Strömforsin ruukin kirkko on vanhin Suomen keskeiskirkoista, se on rakennettu 1770. Keskeisrakennukseksi sanotaan rakennusta, joka on symmetristä rakennusta, jonka tilat on ryhmitelty esimerkiksi korotetun keskustan ympärille. Se voi olla pohjamuodoltaan joko pyöreä, neliö tai monikulmainen.

Turun rauhassa Pyhtää halkaistiin kahtia ja kirkko jäi Venäjän puolelle. Pyhtään kirkossa käytiin rajan takaa sitkeästi ja ruotsinpyhtääläisiä haudattiin kirkkoon vielä muutamia vuosia rauhan solmimisen jälkeen. Oli siis rakennettava uusi kirkko Ruotsinpyhtään puolelle. Jumalanpalveluksia pidettiin aluksi pitäjän suurimmissa taloissa. Varat uuden kirkon rakentamiseen kerättiin kahdella valtakunnallisella kolehdilla. Uusi kirkko päätettiin rakentaa pitäjän suurimpaan keskukseen, Strömforsin rautaruukin yhteyteen.

Ruotsinpyhtään uusi kirkko rakennettiin 1770-1771 ja sen suunnitteli yliluutnantti ja ritari Olof Glansenstjerna ja rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Kirkko oli alunperin tervanmusta, mutta vuonna 1898 kirkon ulkoasu muuttui. Kirkko sai uudet ikkunat, valkoisen maalipinnan ja uuden alttaritaulun. Alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck. Alttaritaulu on Schjerfbeckin ainoa ja johtuen vaikeasta sairaudestaan, häntä auttoi taitelija-kollega Maria Wiik. Kaksi aiempaa, tekijätiedoiltaan tuntemattomiksi jäänyttä alttarimaalausta ovat kirkossa yhä esillä. Maalaukset restauroitiin 2003. Kirkolla ei ole erillistä kellotapulia vaan kellot ovat rakennuksen keskellä kohoavassa pikkutornissa eli lanternissa.

Strömforsin ruukin kirkko rakennettiin kahdella valtakunnallisella kolehdilla.

Strömforsin ruukki oli ja on valokuvaajan taivas. Tätä blogipostausta kirjottaessa opin jälleen paljon uutta historiasta ja tiedänpä nyt myös sen, miksi on olemassa Pyhtää ja Ruotsinpyhtää. Se kotimaanmatkailussa onkin parasta, että oma ymmärrys ja tieto lisääntyy kun käy uusissa paikoissa ja perehtyy niihin vähän enemmän.