Etelä-Suomen suurin kaakkuripopulaatio
Marraskuun 14. päivänä vuonna 2020 vietettiin vuoden harmainta päivää. Seuraavana päivänä kävin retkiseurani kera Nokian Kivikeskussa.
Kivikesku kuuluu Nokian saaristoon. Mikä sitten on Nokian saaristo? No, se onkin hyvä kysymys, koska Nokian saaristoa ei ole määritelty kovin tarkasti. Kyse on kuitenkin Kaakkurilampien alueesta, joka koostuu kahdeksasta erisuuruisesta alueesta. Nämä alueet yhdessä muodostavat Kaakkurilampien Natura-alueen. jolla pesii yksi Etelä-Suomen suurimmista kaakkuripopulaatioista.
Olimme sunnuntai-aamuna melko varhain liikkeellä, joten muita kanssaretkeilijöitä oli melko vähän. Harmaa sää karsi varmasti myös joitakin retkeilijöitä. Kuljimme Saapaslammin ja Pikku Kivikeskun ohi ja jatkoimme matkaa kiertäen Kivikeskun ympäri. Kauempana olevalla tulipaikalla oli seurue, joten päätimme pitää evästauon vasta lähempänä paluupolkua olevalla tulipaikalla.
Retkieväät
Saimme tulet nopeasti sytytettyä ja nuotiokahvit keitettyä. Tein taannoin kirppislöydön ja löysin Bialetin mutteripannun 5€:lla. Olen sillä keitellyt välillä kahvit, jos en jaksa odotella suuremman vesimäärän kiehumista. Olen todennut mutteripannun tosi käteväksi retkeilyssä. Toistaiseksi olen kokeillut mutteripannua vain nuotiotulella lämmitettynä, ilmeisesti sitä voisi käyttää myös trangialla (?)
Tein lisäksi suklaabanaania, joka on ilmeisesti jonkinlainen perinteinen retkiherkku. Kuorimaton banaani lämmitetään nuotiossa aivan mustaksi, jonka jälkeen banaaniin tehdään viilto pitkittäissuunnassa ja banaanin sisälle laitetaan suklaata esim. Fazerin sininen. Suklaa sulaa ihanaksi mössöksi kuumaan banaaniin. Ja ei kun nauttimaan! Kannattaa varata banaani per syöjä. Olen saanut tungettua 5 palaa Fazerin sinistä yhteen banaaniin. Jos ei halua raahata kokonaista levyä mukana niin Fazerin sininen patukka käy mainiosti.
Retki Kivikeskuun oli melko pikainen, vain 2,5h, koska retkiseuralaiseni piti ehtiä vielä samana päivänä turnaukseen. Vaikka reissu oli nopea niin piristi se silti harmaudesta huolimatta. Ehdottomasti aion palata Kaakkurilampien alueelle, sillä olen kuullut, että erityisesti Porrasjärvi on upea paikka. Kaakkurilampien alue edustaa muutenkin erämaista maisemaa, joka kätkee sisäänsä siirtolohkareita ja maastonvaihteluita. Kovin huonojalkaiselle en suosittelisi aluetta, sillä varsinkin lähempänä Kivikesku-järveä tulee melko ensin melko jyrkkä nousu ja sen jälkeen lasku kohti ensimmäistä tulipaikkaa, jolla mekin eväämme söimme.
Ihailin sekä meno- että paluumatkalla Pikku-Kivikeskua sekä Saapaslammea. Kuvittelin mielessäni esimerkiksi karhun, hirven, suden tai ketun kulkemaan vedenrajaa pitkin, eläimen peilikuvan heijastuvan peilityyneen lampeen. Miten upeita kuvia sellaisesta saisikaan! Vaikka toisella puolella en eläimiä havainnutkaan, oli peilityynen lammen katseleminen rauhoittavaa. Kivikeskuun pitää ehdottomasti palata vielä uudelleen paremmalla ajalla.
Muita retkeilyaiheisia postauksia:
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)