Olin toukokuussa ystäväni luona jälleen Seinäjoella ja tällä kertaa päätimme toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelman ja lähdimme käymään Paukanevalla.
Kyseinen viikonloppu oli hyvin lämmin. Junakin oli täpötäynnä ja ilma ei kiertänyt nimeksikään. Onnistuin saamaan istumapaikan, vaikka alkuun näytti siltä, että juna on loppuunmyyty. Lähdimme ystäväni kanssa Paukanevalle alkuillasta, kun kuumottavin aurinko oli jo porottanut. Hiki virtasi siltikin, kun aurinko oli vielä kuudenkin jälkeen melko korkealla.
Jätimme auton Lehtisalon laavun läheiselle parkkipaikalle, ohitimme laavun ja suuntasimme nevan toiselle puolelle lintutornille.
Matkalla lintutornille kuulimme lintujen laulua ja muita ääniä. Emme kuitenkaan nähneet juurikaan eläimiä tai lintuja lukuunottamatta muutamaa varista.
Matkaan oli lähtenyt muitakin samoilla aikeilla, vastaan tuli myös lenkkeilijä, joka tottunein askelein juoksi pitkospuita pitkin. Itselläni tuotti riittävästi haastetta kävellenkin olla puljaamatta suohon. Tai lähinnä eniten pelotti, että kamerani putoaa ;)
Nevan karu historia
Matkalla näimme infotauluja, jotka kertoivat mm. Paukanevan teloituksista sisällissodan aikana keväällä 1918. Seinäjoella teloitettiin helmikuun ja toukokuun välisenä aikana yli 44 punaista, joista valtaosa haudattiin Paukanevalla vierekkäin sijaitsevaan kahteen suohautaan. Marraskuussa kokkolalaisten teloitettujen omaiset pyysivät Nurmon kunnallislautakuntaa siirtämään vainajat kirkkomaahan, mutta pyyntöön ei suostuttu. Tämän jälkeen omaiset tulivat vielä saman vuoden aikana Nurmoon ja kaivoivat salaa esiin yhdeksän tunnistamaansa kuollutta, jotka vietiin haudattavaksi kotipaikkakunnalleen. Lisäksi teloitettuja siirrettiin kesäkuussa 1919 joukkohautaan Ähtärin hautausmaalle.
Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 poliittinen tilanne Suomessa muuttui ja suohauta avattiin uudelleen, jolloin sieltä nostettiin vielä 18 vainajaa. Heidät haudattiin tuntemattomina Nurmon kirkkomaahan. Nurmolainen työväenrunoilija Niilo Lepänhaara oli mukana avaamassa hautaa ja kertoi, että paikalla oli jo aikaisemmin kaivettu. Hänen saamiensa tietojen mukaan haudasta oli sisällissodan jälkeen nostettu 20 vainajaa, joten yhteensä teloitettuja saattoi olla jopa 38. (Lähde)
Päästyämme jonkin ajan kuluttua lintutornille, kiipesimme ylös torniin ja ihailimme maisemia. Hassua oli huomata, että Seinäjoen rakennukset näkyivät horisontissa. Neva kaupungin laidalla.
Loggasimme tornilta myös geokätkön, jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle. Ihmisiä tuli edelleen vastaan pitkospuilla.
Palasimme Lehtisalon laavulle, jonne ryhdyimme tekemään nuotiota. Jonkin ajan kuluttua seuraamme liittyi myös pariskunta, jonka kanssa juttua riittikin ja lähdimme vasta iltamyöhällä laavulta. Aurinko oli laskenut jo hyvän aikaa sitten ja nevalla kävelyn synnyttämät hikipisarat kuivuneet ihoon viilentäen oloa ehkä hieman liikaakin.
Kävellessämme takaisin autolle kuulimme ääniä ja havaitsimmekin nuorison viettävän iltaa vain jonkin matkan päässä nuotiopaikastamme.
Lisätietoa Paukanevasta:
Luontoon.fi
Lakeuden elämysliikunta - Paukanevan pitkosreitti
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)