Suomen vanhimman matkailunähtävyyden partaalla - Imatrankoski ja Valtionhotelli

Vuoden 2019 roadtripin suunnittelu käynnistyy

Vuoden 2018 loppukesästä aloimme ystäväni kanssa suunnitella vuoden 2019 roadtripiä. Näin tuolloin ensimmäistä kertaa kuvan Imatran Valtionhotellista enkä voinut uskoa, että tällainen paikka voisi olla Suomessa. Niinpä Imatran Valtionhotelli ja tietenkin myös vieressä kohiseva Imatrankoski valikoituivat reissumme kohteiksi. Valtionhotelli valikoitui luontevasti myös majoituspaikaksemme, sillä vastaavassa paikassa tuskin tulee koskaan enää yövyttyä. 

Kesä 2019 Imatrankosken suhteen oli suotuisa senkin suhteen, että Imatrankoski ehti olla remontissa 4 vuotta ja vuoden 2019 kesä oli ensimmäinen, kun koskishow palasi jälleen ohjelmistoon kosken remontin valmistuttua. 

Imatran Valtionhotelli

Imatran Valtionhotellin suunnitteli Usko Nyström. Hotelli valmistui vuonna 1903. Aiemmin kivirakenteisen valtionhotellin paikalla on ollut kaksi puuarakenteista hotellia, jotka tosin paloivat 1900-luvun alussa. Nämä hotellit ovat olleet erityisesti Pietarin ylhäisön suosiossa. 

Hotelli on ollut myös toisenlaisessa käytössä historiansa aikana, sillä se toimi sotilassairaalana sisällissodan aikana. Toisessa maailmansodassa hotelli oli Kannaksen armeijan esikuntana ja jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona. Imatran ilmantorjuntakeskus toimi hotellin kellarissa toisen maailmansodan aikana. Hotelli restauroitiin alkuperäiseen asuunsa 1985-1987. (Lähde)

Meidän hotellihuoneemme ikkunat olivat parkkialueen suuntaan, joka ehkä hieman harmitti. Alunperin meidät oli sijoitettu kylpylärakennuksen puolelle, emmekä olisi näin ollen päässeet lainkaan majoittumaan varsinaisen Valtionhotellin puolelle. Onneksi yksi huone vapautui sopivasti meille.

Hotellihuone oli miellyttävä. Ainoa hieman "kuumottava" piirre oli, että vessassa oli ikkuna, muttei verhoja :D Illalla ei tehnyt mieli sytyttää valoja ;) Ei vessan ikkunasta suoraa näköyhteyttä ollut esimerkiksi toiseen rakennukseen, mutta en kokenut tarpeelliseksi lähteä testaamaankaan millaisia reaktioita mahdollisesti aiheuttaisin ohikulkijoissa :D 

Koskinäytökset alkavat

Ajelimme ensimmäisenä Valtionhotellille tsekkaamaan itsemme sisään ja pian sen jälkeen pitikin lähteä kohti Imatran koskea, sillä koskinäytös oli alkamassa piakkoin. Valtionhotelli sijaitsee onneksi aivan kosken vieressä, joten päästäksemme paraatipaikoille piti kävellä hyvin lyhyt matka. Olimme  hyvissä ajoin (varmaankin noin tunti ennen näytöksen alkua) ja saimme hyvät paikat. Ihmisiä alkoi kerääntyä sillalle ja tie suljettiin näytöksen ajaksi. Oli huikea seurata, miten valtavat vesimassat lähtivät valumaan ja kuohumaan. Kuvista katsellessa ihmiset kosken reunalla näyttävät lähinnä muurahaisenkokoisilta, niin valtava koski on. Ainoa harmi koskinäytöksessä oli, että yhden padon luukut eivät auenneet. Jotain pientä teknistä fiksaamista koskinäytös siis vielä tarvitsi monen vuoden remontin jälkeen toimiakseen oikein.

Kun koskinäytös oli ohi, kosken reunalle päästettiin ihmisiä taas kulkemaan. Kiertelimme eri puolilla kosken reunoja ja hämmästelimme miten nopeasti äsken kuohunut koski vaimeni ja hiljeni pieneksi puroksi ja lopulta kuivui kokonaan.

Kävelimme pitkään kosken lähistöllä näytöksen jälkeen ja ihailimme jylhän kosken muotoja. Imatrankoskea on tultu katsomaan aina ulkomaita myöten ja jopa Venäjän keisarinna Katariina II on käynyt 1772 ihailemassa koskea. 

Vuoden 2020 koskinäytökset on heinäkuun loppuun asti peruttu Koronan vuoksi. Elokuussa mahdollisesti näytöksiä esitetään, tsekkaa lisäinfo täältä.

Imatraa emme ehtineet ihmeemmin koluta enää illalla, sillä lähiympäristössä kuljeskeluun meni sen verran aikaan, että löydettyämme ruokapaikan palasimme hotellille ja painoimme pään tyynyyn jaksaaksemme seuraavana päivänä kiertää Lappeenrannassa. Imatrankoski oli kuitenkin niin upea, että jokaisen pitäisi päästä näkemään se omin silmin ainakin kerran elämässä. 

♥