Allegrolla Pietariin

Teimme kesällä 2018 reissun Pietariin Venäjälle heti futiksen MM-kisojen päätyttyä. Matkustimme Allegrolla. Lähdimme matkaan maanantaina 16.7.2018 Tampereen rautatieasemalta klo 9.00 junalla ja vaihdoimme Allegroon Tikkurilassa. Pietarissa olimme perillä n. klo 14.30. Rajanylitys tapahtuu Vainikkalassa. Junassa tarkastetaan viisumit ja passit sekä joidenkin kohdalla rajatarkastajat tarkastavat myös matkalaukut.

Ennen reissua tarkistimme passimme, joiden pitää Venäjälle matkustaessa olla 6kk voimassa vielä reissun jälkeenkin. Lisäksi maitse matkustettaessa tarvitaan viisumi. Me hankimme viisumit Tampereella sijaitsevasta RusTravelsilta. Kävimme viemässä hakemukset paikanpäälle ja maksoimme ne samalla. Parin viikon kuluttua viisumit olivat valmiit, joskin niiden kanssa meni hieman viime tinkaan, sillä haimme viisumit perjantaina ja lähtö oli maanantaina. Hieman jännitti, että pääsemmekö lopulta matkaan.. Lisäksi teimme matkustusilmoituksen.

Venäjä oli maana hyvin erilainen, johon on tottunut. Suurimman haasteen tuotti kielimuuri. Venäjällä harvat osaavat tai suostuvat puhumaan englantia. Asiointi oli paikoin hyvin hankalaa. Ravintoloissa melko usein henkilökunta puhui ainakin välttävästi englantia. Useimmiten ruokalistat olivat sekä venäjäksi että englanniksi. Vaikka yhteisen kielen puuttuminen tuotti hankaluuksia, Pietari oli silti upea kaupunki. Kolusimme läpi tunnettuimmat nähtävyydet, mutta paljon jäi näkemättä ja kokematta. Jos vielä joskus matkustan Venäjälle, olisi syytä opiskella ehkä edes hieman venäjän alkeita. 

Majoituimme hyvin edulliseen hotelliin, jonka hotellihuone oli huomattavasti vaatimattomampi kuin olin kuvista saattanut ymmärtää. Matkustimme Pietariin juuri samaan aikaan kun Suomessa kärsittiin käristyskupolista, joten lämpöä riitti - joskin meren läheisyys toi kaivattua tuulta eikä lämpötila tuntunut läheskään niin piinalliselta kuin Suomessa.  Lämpötilasta johtuen hotellihuone oli todella kuuma. Huoneessa ei ollut minkäänlaista ilmastointia tai edes tuuletinta. Suihkussa sai käydä iltaisin kuin myös aamuisin. Suihkussa käyminen olikin melkoista taituruutta - joko hanasta tuli jäätävän kylmää tai polttavan kuumaa vettä. Välillä hanan asentoa sai väännellä ja kokeilla useita minuutteja eikä siltikään hanasta meinannut tulla sellaista vettä, jonka lämpötilassa olisi voinut itsensä pestä.

Toisaalta kävimme huoneessa vain nukkumassa ja suihkussa, joten olisi ehkä harmittanut maksaa hienosta hotellihuoneesta. 

Peseydyimme hanasta tulevalla vedellä, mutta hampaat pesimme pullovedellä. Pullovettä piti ehdottomasti olla jatkuvasti saatavilla, sillä pelkäsin, että saamme nestehukan niin kovassa helteessä liikkuessa. Tankkasimmekin aina aamuisin aulassa olevasta vesimaatista vettä pulloihimme, emme juurikaan joutuneet ostamaan vesipulloja, sillä hyödynsimme näitä vesimaatteja aina kun sellaisen näimme. Kaikkialla missä liikuimme oli tosin useita myyntikärryjä, joiden generaattorit hurisivat täysillä pitääkseen juomat kylmänä.

Ennen reissua emme vaihtaneet valuuttaa, vaan nostimme Pietarissa automaatista muutaman kympin, joka riitti viiden päivän reissullemme mainiosti käteisvaraksi. Kortti kelpasi useimmissa paikoissa. 

Suomesta saapuvat junat saapuvat Pietarissa Finlyandsky asemalle, joka sijaitsee lähellä Ploshchad Lenina metroasemaa. Metrolla olikin kätevä liikkua paikasta toiseen, tosin matkaa suunnittelessa kannattaa pyrkiä kiertämään saman alueen nähtävyyksiä samalla kertaa, sillä metrollakin liikkuessa aikaa menee melko paljon, koska Pietari on suuri kaupunki. Vinkkinä muuten, että metroasemat erityisesti punaisella linjalla ovat nähtävyyksiä, joita ei kannata missata. Postasinkin niistä blogiinkin.

Allegrolla palatessa havaitsimme, että juna lähti samalta asemalta, mutta lähtöaulaan kuljettiin hieman eri puolelta kuin saapuessa; Finlyandsky asemalle ei mennä pääovista sisään vaan edestä päin katsottuna kuljetaan rakennuksen vasempaa puolta, jossa on kansainvälinen alue. Tämän havaitsimme vasta siinä kohtaa kun meidän piti kulkea porteista sisälle ja jälleen kielimuuri meinasi tehdä tepposet; onneksi virkailija käsimerkein yritti näyttää, mihin meidän pitäisi mennä. Löysimme oikeaan lähtöaulaan ajoissa ja ehdimme junaan. Täytyy sanoa, että itse ehdin vähän väsyä kielimuuriin; niinpä olin jotenkin hyvin helpottunut kun juna-aseman lipun- ja passintarkastuksessa ollut virkailija puhuikin selvää suomea ja rajatarkastaja junassa olikin suomalainen. 

Pietari oli upea ja superlatiiveja täynnä, mutta oli se ihana palata kotiin, jossa ymmärsi taas puhuttua kieltä ja pystyi asioimaan. Sangen opettavaista oli kuitenkin itsellenikin, joka on tottunut, että englannilla pärjää monissa paikoissa. 

Oletko sinä käynyt Pietarissa tai Venäjällä ja osaatko puhua venäjää?